No niin, tämä ei nyt liity merenkulkuun, eikä valokuvaamiseenkaan. Koska Karpolla on asiaa on lopetettu, joudun kirjaamaan asiakaspalvelukokemukseni tältä päivältä tänne.
Alkoipa rasittaa nopein torppaamme saatavissa oleva kiinteä nettiliittymä, joka puksuttaa huimalla 8 megan nopeudella. Neljägeetä kovasti mainostetaan, joten saapastelin erään ko. tuotetta myyvän operaattorin lasikioskiin asiaa tiedustelemaan. No sehän lähti homma sujumaan, ja pian oli virallinen kahden viikon koekäyttöjakso allekirjoituksin saatu alkamaan. Halusin sen aikaa kokeilla, että onko mobiilista kiinteän korvaajaksi. Muovipussiin pakattiin paperit ja mokkula. Kumit ulvoen kotiin kokeilemaan, että tuleeko toistasataa bittiä vai pätkiikö pikkukakkonen.
Virittelin systeemit toimimaan, ja ja… huomasin, että mokkulan sijaan olisikin tarvinnut toisenlaisen pökkylän, sillä systeemin seuraava purkki ei tykännytkään mokkulasta. En nyt yksityiskohtaisesti lähde kuvailemaan lähiverkkomme rakennetta, mutta se on moniulotteinen. Takaisin lasipalatsiin. Ajattelin, että vaihdetaan purkkia, ja tehdään taas lisää papereita.
– ”Jaa juu, ootas, pitää nyt vähän…” sanoi mokkulakauppias, ja otti puhelun organisaation seuraavalle levelille. ”Hm, mm… Ymmärän.. Ja poikkeustako ei voi tehdä? Selvä.. Kerron asiakkaalle…”. Kuuntelin tuomiotani alttarin takana, hikisien vuoronumero kourassa seisovien tuskastuneiden ihmisten ympäröimänä.
-”Kyllä me voidaan vaihtaa se mokkula pökkylään…”, sanoi vaikean näköinen myyjä, ”…mutta kahden viikon koejaksoa ei enää saa, koska samalle asiakkaalle niitä voidaan antaa vain yksi vuodessa.” Tuijotin äijää epäuskoisena. – ”Niin, mähän olin poissa varmaan 20 minuuttia…”
-”Mutta, kun tämä on nyt uusi sopimus, niin tämä pitää tehdä nyt suoraan kahden vuoden määräaikaiseksi…”
Sinne jäi mokkulat ja muut. Vaihdoin operaattoria, ennen kuin olin edes päässyt ensimmäisen kanssa sopimukseen. Mietin syntyjä syviä. Ei auta Pisa-vertailut ja muut, kun vallalla on nihilismi, pelisilmän puute ja maalaisjärjen käyttö ei näytä olevan kovin suosittua. Menestyvillä yrityksillä on ainakin se yhteinen tekijä, että ne osaavat asettua asiakkaan asemaan.
Kävin viikonloppuna Virossa pommittamassa muuttavia hanhia golfpalloilla. En osunut (edes) niihin. Toivoisin, että nuoren valtion ilmapiiriä saataisiin hieman tänne meillekin. Kaikissa asioissa ei tarvitse olla niin pilkuntarkkaa säännöstöä, vaan välillä voi tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.
Posted with Blogsy
luotsinblogi 