Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 10 kommenttia

Ootko saaristossa käyny?

-Ootko muuten saaristossa millon käyny?

Saaristossa on kivaa, kun siellä uiskentelee siljalinejä, jotka uteliaana tulevat kurkistelemaan, että kuka kulkee ja missä. Ainoa, että niitä on niin paljon, että ei kohta sekaan mahdu ja kalat ne vievät verkoista.

Yö saaristossa se vasta jännä onkin, siitä on laulanut Eija Meriläkin ja ehkä Anneli Saaristo itse, mutta en ole varma. Yöllä voi ihailla kaunista tähtitaivasta ja jykeviä majakoita, tai vaikka molempia, jos siinä kolmen pintaan sattuu olemaan hereillä.

Ja voihan niitä majakoita ihailla päivälläkin, jos ei yöllä jaksa valvoa. Tähtitaivas näkyy silloin heikonlaisesti, mutta onhan sitä taivaalla muutakin, niin kuin lentokoneita vaikka.

Tarkkana pitää saaristossa olla kyllä, ja katsella vähän merelle. Ei sitä ikinä tiedä, minkälaista kulkijaa sieltä on tulossa ja missä aikeissa.

Voi tulla vaikka näitä oransseja veneitä, mutta niissäpä sitä vasta on mukavaa porukkaa. Vaikka puhuvatkin välillä outoja ja öiseen aikaan kulkevat.

Että sitä vaan, että kohta se alkaa paras aika käydä saaristossa, jos et ole käynyt. Ja vaikka olisitkin.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Talvea odotellessa

Pakkasjakso alkoi. Se tarkoittaa sitä, että eteläinen saaristokin saa parin viikon sisällä jääpeitteen – ainakin jonkinlaisen. Toivomani viisi senttiä jäätä saattaa olla aika lähellä tänä vuonna. Vaikka, mistä sitä tietää minkälainen El Ninjo tai inversio pyöräyttää säätilat uusiksi, ja saadaan vielä oikea talvi. Ei parane tammikuussa sanoa mitään lopullista.

Koska nyt näyttää vielä suunnilleen tältä, pitää talvifiilistä kaivaa parin vuoden takaa suunnilleen samalta ajankohdalta. Ensi viikon kalenteri näyttää hurjalta, joten en tiedä, miten bloggailujen ja kuvailuiden käy lähitulevaisuussa, mutta hyvää viikon alkua joka tapauksessa! Tulkoon jäätävä talvi, hyytyköön maa.

 

 

 

Tarina kuvan takana

Talvella 2010-2011 rännit Saaristomerella ahdistivat niin, että se vaikutti vahvojenkin laivojen kulkuun. Tässä mennään roro-alus Balticalla, jonka avovesivauhti on vajaat 20 solmua. Vauhti on hyytynyt rännin puristuksessa 7-8 solmuun, ja taisipa laiva tämän luotsauksen päätteeksi istahtaa kiinni Isokarin kohdalle. Jäänmurtajaa tarvittiin.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 9 kommenttia

Isokari Tammikuussa 2014

Voi kurjuuksien turhuus. Ruoho kasvaa ja ikuinen lokakuu tuntuu vaan jatkuvan. Seuraavan viikon sääennustekaan ei mieltä hivele. Muistuu mieleen Tammikuu kolme vuotta sitten, jolloin kynnettiin paksussa ahtojäässä ja kinokset olivat toista metriä. Botnica sai yrittää tosissaan avustaessaan laivoja.

Sää vaikuttaa jopa bloggaamiseen. Pidän periaattenani käyttää vain omia kuvia blogissa (tai sellaisia, joihin minulla on lupa), mutta ota tässä pimeydessä nyt sitten jotain… Kuvapula on huutava. Mielestäni valokuvauksellisemmat ajat ovat juuri alkutalvesta, jolloin jää ja lumisade tekevät hienoja efektejä.

Positiivista on se, että uusi linssini vaikuttaa ihan mahtavalta, ja uusia kuvakulmia ja mahdollisuuksia on tarjolla. Tämänpäiväisen päiväkävelyn satoa:

 

Pieni lumi tekisi maisemalle ihmeitä

 

Tontut olivat vielä liikenteessä

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Kesämietteitä

Sudenhetki. Rosvot ja luotsit ovat liikkeellä.
Etsi kuvasta kotka 😉

Lomailun jälkeen on palattu todellisuuteen ilman pehmeää laskua. JOKA yö on harjoitettu saaristonavigontia kello kahden ja seitsemän välillä aamuyöllä. Vai meniköhän yksi yö ilman liikekannallepanoa? En muista. Yölaivapainotteisella viikolla viikonpäivätkin tahtovat mennä sekaisin. Onneksi puhelimesta voi aina tarkistaa, missä mennään. Ettei mene pitkäksi.

Missään nimessä en tykkää toitottaa, että kesä on ohi, mutta muutos kuukauden takaiseen on radikaali. Yöllä on pimeää, varsinkin jos on pilvistä. Pimeys ei tosin kestä kuin muutaman tunnin vielä. Utö oli eilen illalla aivan turvoksissa veneistä. Lopun alkua. Parin viikon päästä siellä ei ole viikolla ketään. Sesongin aikanakin raja on veteen piirretty viiva. Nauvosta etelään tungosta, Nauvosta pohjoiseen väljää.

Pitäskö isona lähtee tonne?

Luotsisaarellakin on kesäisin elämää (=älämölöä). Sitten voikin koko talven kysellä, että koska mennään saareen.

On jotenkin surkuhupaisaa, että kesäsesonki on niin lyhyt. Hyviä ilmoja on kuitenkin tarjolla monesti syyskuun loppuun saakka. Silti ihmiset haluavat lomansa juhannuksen ja koulujen alun väliin. Voisikohan koulujen lomia jotenkin porrastaa samalla tavalla kuin talvella? Maassa, jossa on kahdeksan kuukautta pimeää, heitetään kaksi kuukautta valoisaa aikaa hukkaan, koska pitää olla koulussa. Ei ihme, ettei matkailupalvelut oikein kehity.

Esitän logistiikkaketjulle toivomuksen, että voitaisko pitää yksi aamuyö taukoa laivaliikenteestä? Nukutaan vaikka mieluummin.

T: Uninen pilotti

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

A day off

Ei laivoja tänään. Asennekysymys: tylsä päivä autiolla saarella vai tilaisuus rentoutua luonnon keskellä? Valitsin jälkimmäisen. Ja näin se meni:

Kääk! Autio saari ei olekaan enää autio.

 

Häiriötön yöuni puoli kahdeksaan. Täydellinen aamiainen (2 ruispalaa ja mustaa kahvia, maitoa ja makkaraa ei ollut). Kiinnostavia paperihommia puoleenpäivään. Makuhermoja hellivä Grandiziosa -pakastepizza lounaaksi. Jälkiruoaksi täydellisyyttä hipovia golfsvingejä takapihan rangella (ja pari kadonnutta golfpalloa). Retki majakalle. Huomispäivän luotsauksien tuumailua. Puhelimessa oloa. Saunomista ja sen jälkeen istuskelua takakuistilla, josta noin viiden metrin päässä ruokaili jänis. Tuijotuskisa jäniksen kanssa (jänis hävisi ja luikki metsään pettyneenä). Ruokailu, pussi pakasteranskalaisia. Voiko vuoden pakkasessa olleita grillimakkaroita vielä syödä? En uskaltanut. Iltalenkki kameran kanssa. Antimaskuliinisesti kuvailin kukkia, onneksi kukaan ei nähnyt. Bloggailua ja päivän yhdeksäs kahvikuppi.

Tän mä tunnen, se on se öö… Huomaa järkyttävän hieno bokeh!
Keltaruusu? Voikukka se ei ainakaan ole.
Isokarin stage

 

Ei huono hengenvetopäivä ennen loppuviikon orastavaa laivaruuhkaa. Univelkaa ei ole, rästityöt on tehty, työhyvinvoinnista sekä henkilökohtaisesta hygieniasta on huolehdittu. Voiko muuta enää toivoa? Taitaisi päteä muuten vähän joka työpaikassa.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Taivahan valot

Iltavalot

On se pieni hetki vuodesta, kun yöllä ei väsytä ja valokuvaamiseen otollisin hetki on iltayöstä ja aamusta. Harmi, ettei luotsatessa oikein voi keskittyä kuvaamiseen. Aika monta hienoa maisemaa ja näkyä on jäänyt kuvaamatta.

 

Nyt on myös kevätsumujen aika. Toisinaan auringonvalo yhdistettynä sumupankkeihin tekee ihan mielettömän hienoja efektejä.

 

Mitä tästä nyt enää voi sanoa?

Vähän huono omatunto istua töissä katselemassa näitä maisemia. Tuskaan helpottaa tieto siitä, että takaisinmaksun aika koittaa vielä…mutta sitä ei viitsi ajatella. Lokakuu, mikä se on?

Asiakas.

Tajutaankohan me suomalaiset edes, millainen saaristo meillä on? En usko, että ihan täysin. Ei tällaista ole missään muualla maailmassa. Ihan älyttömän hienoa.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 7 kommenttia

Mukava työpäivä

Tämähän nyt on varsin epäilyttävää, eikä istu suomalaiseen perusnegatiiviseen ajattelutapaan millään, mutta mulla oli varsin mukava työpäivä. Ei nyt mikään erikoinen, mutta päiväluotsaus, hyvä laiva, kahvia ja ruokaa tarjoiltiin ja oli mukavaa juttuseuraa.

P
Du gamla, du fria…

Joskus aina silloin tällöin onnistumme välttämään veneilyn ja näyttävät akrobaattisuoritukset ja nousemme laivaan Golfilla. Lähinnä se tulee kyseeseen, jos laiva on matkalla Raumalta Turkuun tai päin vastoin. On herrasmiehen hommaa parkkeerata työmaan viereen ja töiden jälkeen ajaa taas sieltä pois. Tämä voi olla jollekin arkipäivää, mutta ei meille…

 

Kolleegan taksi saapuu

Kerrankin sai rauhassa kuvailla, kun oma luotsaus alkoi vasta myöhemmin.

 

Ja hop veneeseen siis pikabaattiin, kun Raumal ollaan.

 

Ja sit haminam bäin.

Sorvin ääressä

Siihen työpäivän mukavuuteen palatakseni, suuri osa työssäkäyvistä viettää leijonanosan elämästään leipää tienaamassa. Ainakin meikäläisen logiikan mukaan kannattaa yrittää tehdä tästä välttämättömästä pahasta mahdollisimman mukavaa. Yritän itse kaivaa jokaisesta työpäivästä ne positiiviset puolet. Tänään se oli helppoa. 25 astetta lämmintä, mahtavat saaristomaisemat ja ainakin kaksi purjeveneilijää, jotka oli selvästikin lukeneet mun blogia. Niin hienot väistöliikkeet molemmat suorittivat. Räntäsateisena joulukuun yönä positiivisten puolien hakeminen on sitten hieman haastavampaa, mutta ne toimivat ainakin hyvänä kontrastina kesäajalle. Ja voihan sitä silloinkin kuulla hyvän jutun tai saada kupin erinomaista kahvia. Työhyvinvointi on aika pitkälti asennetta ja korvien väliä.

 

Maisemakonttori

Eihän näitä maisemia katsellessa voi olla kuin hyvällä tuulella. Toivotan kaikille mukavaa työpäivää!

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

Reppu ja reissumies

Niin kuin ministerillä on salkku, on luotsilla reppu. Paitsi kuulemma Raumalla, mutta siellä moni muukin asia on toisin. Giäl esimerkiksi. Ministerien salkut ovat eri painoisia, luotsien reput ovat järjestään painavia. Minulla noin 12 kiloa. Yhdessä elopainoni kanssa syntyy siis meriasiantuntijapaketti, joka painaa yli 0,1 tonnia. Vieläpä ilman mahdollisia eväitä.

Survival kit

 

Yllätyin hieman, että näinkin paljon mukana raahattavaa painoa kertyy. Siispä repun sisältö piti inventoida.

 

Löysin tavaroita seuraavista ryhmistä:

Luotsauksessa tarvittavat kamat

  • Käsi-VHF
  • Kartat, reittisuunnitelmat, satamakansio ja tarpeelliset laskulomakkeet ja asiakirjat, kyniä
  • Kurahousut, joita on mukavampi käyttää kuin istua märissä housuissa. Kerran tuli aalto syliin ja housut olivat litimärät. Kippari tarjoutui laivassa laittamaan housut kuivuriin. Kieltäydyin, koska jalassa oli pesussa vaaleanpunaiseksi värjäytyneet kalsarit, joissa oli hirven kuvia… Sen jälkeen olen oppinut laittamaan kurahousut jalkaan!
  • Aurinkolasit, ehdoton turvallisuusvaruste!

Henkilökohtainen hygienia ja naposteltavat

  • Varakalsareita ja sukkia
  • Hammasharja ja -tahnaa
  • Buranaa, oletteko koskaan kärsineet päänsärystä kaukana sivistyksestä?
  • Ice Poweria, vanhuus tulee
  • Purkkaa (-30 % luonnollisesti!)
  • Suklaapatukoita (tiedän, tiedän ravintoterapeutit)
  • Yleensä pähkinöitä tai rusinoita (joskus muumioitunut banaani)

Harrastusvälineet

  • Ipad
  • Järjestelmäkamera
  • Latureita edellisiin
  • Kerran mulla oli teleskooppivirveli, mutta myin sen kipparille mojovalla voitolla

Sitten kuorrutetaan vielä koko komeus yllä olevalla setillä. Se käsittää tuulen- ja vedenpitävän takin, paukkuliivit, strobolampun hihassa, jäänaskalit, pipon kokardilla, kiipeilyrukkaset, lompakon ja kännykän. Amerikkalaiset kommandotkin olisivat kateellisia.

Kaamea arsenaali kerta kaikkiaan. Luulisi, ettei kaikkea tuota tarvitse, mutta ainakin Saaristomerellä reissut saattavat yllättäen venähtää. Olen monta kertaa lähtenyt vain nopealle keikalle ja huomannut torstaina, että onkin tullut oltua jo kolme päivää reissussa…

Luotsin blogikirja on nyt myös Facebookissa, käykää tykkäämässä, jos tykkäätte. Sinne voi myös kommentoida, kritisoida tai muuten vaan asiallisesti ilmaista mielentilojaan. Laitan tähän loppuun vielä kuvan viikolta. Pitääkin muuten soitella anopille, mistähän sekin nyt tuli mieleen.

Saariston kuningas

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Neljä vuodenaikaa

Suurin osa meistä assosioi vaikkapa Saaristomeren kolmen viikon lomapurjehdukseen heinäkuussa. Silloin se kyllä onkin parhaimmillaan ehdottomasti. Savukalaa saa melkein joka niemennokasta, väkeä piisaa ja lämmintä riittää. Kovat kelitkään eivät yleensä kiusaa. Ihan täydellinen paikka purjehtimiseen! Verrataanpa vaikka Kreikan ”saaristoon”. Meikäläisen mittapuun mukaan se on avomerta, jossa on saaria siellä täällä.

Utön herkkuja

Mutta sitten. Elokuun 15. päivä ja hups… Ei ketään missään. Viikonloppuisin mökkiläisiä ja paikalliset veneilijät käyvät purjehdusseuran mökillä. Ymmärrettävää tietysti, lomat on loppu ja oravanpyörä kutsuu.

Kolme muuta vuodenaikaa tarjoaisivat nekin jotain. Kyllä jäistä aallonmurtajaa pitkin konttailu käy elämyksestä, kun tuulee niin ettei pystyssä pysy. Isokarissa tietää tuulen olevan yli 14 m/s, kun luotsiaseman katto alkaa rämistä. Yli kahdessakympissä tuntuu, että se irtoaa… Lisäksi syksyllä on hienot värit saaristossa. Ei sitä ruskaa tarvitse Lappiin asti lähteä katsomaan.
Kunnon talven tullessa jää tarjoaa ihan hienoja muodostelmia. Muutaman kerran olen kiivennyt fyyrin toppiin eväsleipien ja termospullon kanssa. Kyllä kelpaa fiikata ja katsella merimaisemaa siellä.

Keväällä tulevat tietty linnut. Silloin näkee jo ihmisiäkin, kun lintubongarit tulevat. Isokarissa asustaa riskiläyhdyskunta, jonka touhuja on mukava seurata. Lähisaarten kallioilla on lisäksi ruokkeja. Ja varmaan paljon muitakin, olen lintuasioissa täysi maallikko. Edellä mainitut tunnistan ja merikotkan erotan variksesta. Useimmiten.

Isokari helmikuussa

Isokari heinäkuussa

Kokeilkaapa joskus! Retki saaristoon lomakauden ulkopuolella. Utössa ja Jurmossa on ainakin majoitusta tarjolla. Sinne pääsee yhteysaluksella kätevästi. Helsingistä käsin vain vähän hitaammin kuin Kanarialle.