Pilot over board vol. 2

 

…kasta inte lotsar heller. Mutta jos niin pääsee tapahtumaan tai luotsi putoaa ilman, että joku heittää, on parempi olla valmistautunut. Kirjoitin joku aika sitten Meriturvasta ja turvallisuusharjoituksista siellä. Tuon harjoituksen lisäksi harjoittelemme lisäksi omalla kalustolla.

Uimataso

Merivesi on jo ihanan lämmintä, eli noin viisiasteista, joten oli mitä mainioin idea ruveta pulikoimaan meressä. Tekemisen riemu suorastaan huokui osallistujista. Parin tunnin teoriapläjäyksen jälkeen suuntasimme veneille tutustumaan vehkeisiin, joilla pudonneen pilotin saa mahdollisesti ongittua kuiville.

Olimme sen verran vellihousuja, että kuivapuvut vetäistiin päälle ennen uimatuokiota. Täytyy kehua, että tuotekehitystä on tapahtunut – nykyiset kuivapuvut ovat mukavia päällä ja niissä ei tunne itseään pakkopaitaan survotuksi virtahevoksi.

 

Tämä ei suinkaan ole miekkakaloja varten, vaan tällä on tarkoitus vinssata meressä räpiköivä pilotti kuiville. Aika puristava fiilis roikkua paukkuliiveistä meren ja taivaan välillä. Lisäksi harvemmin kauniilla ilmalla mereen pudotaan, joten pientä osumaa veneen kylkeen on odotettavissa paatin rullatessa.

Tätä viritystä kutsutaan nimellä Jason’s Cradle. Tarkoituksena on pyydystää hukkumiskuolemaa välttelevä vesiasiantuntija maton alapäähän ja sen jälkeen vinssata maton häntä ylös. Uhri pyörii maton muodostamassa kourussa ylöspäin kuin varraspaisti ikään. Pientä mustelmaa on odotettavissa tässäkin.

James Bondin veneessäkään ei ole yhtä paljon merestänostovärkkejä kuin meillä. Tuotekehittelyä on siis tehty, mutta totuus on kuitenkin, että mereen putoaminen ei ole leikin paikka. On aika haastavaa repiä satakiloisia ukkoja ylös merestä, vaikka olisi mitä apuvälineitä tarjolla. Purjeveneilijät voivat kokeilla puomilla. Itse asiassa parhaaksi välineeksi osoittautui köysi, jonka toisessa päässä on kelluke ja kiinnityshaka. Jos uhri saa sen itseensä kiinni, nostaminen onnistuu aika hyvin kahden miehen voimin.

 

Rankan harjoituksen jälkeen piti tietenkin pitää keho ravittuna. Pitää oikein mainostaa Ukin pursiseuran paviljonkia. Ruoka on mainiota ja paikka on hieno. Veneilijät, käykääpä tutustumassa!

 

 

Pois veneet alta, tie näyttää kapealta

Hyvätapainen veneilijä

Kohta se alkaa. Veneilykausi, jota itsekin odotan. Kun joku vaan ehtisi laskea veneen vesille. Liikuttaessa laivaväylien läheisyydessä on syytä ottaa muutama asia huomioon, jottei satu mitään ikävää. Laivoissa on isot massat ja ne saattavat olla aika kömpelöitä liikkeissään. Alle satametrinen laivakin painaa lasteineen jo tavarajunan verran. Rekkaan mahtuu lastia 40000 kiloa, keskikokoinen laiva lastaa 40000 tonnia. Tuhat rekka-autollista. Sen alle ei kannata jäädä.

Ainakin nämä olisi hyvä pitää mielessä.

  1. Katso eteesi…ja taaksesi. Purjeveneessä purjeet peittävät melko paljon etu- ja sivusektoria ja putputtajissa on takana kuomu, joka peittää näkyvyyden taakse. Laivat kulkevat lujaa, jotkut yli 20 solmua. Yhtä lujaa kuin naapurin Keijon busteri. Senpä takia on tärkeää tarkkailla ympäristöään, jos liikkuu laivaväylillä.
  2. Väistä. Unohda ne moottorialus väistää purjealusta -jutut laivojen kanssa. Laivojen ohjailukyky on rajoitettua saaristossa. Niitä pitää jo lainkin mukaan siksi väistää.
  3. Osoita aikeesi selvästi ja ajoissa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on miettinyt, että onkohan tuo huomannut vai ei. Selvä suunnanmuutos ja ajoissa.
  4. Ei keulan edestä. Ikinä. On muutaman kerran käynyt niin, että vene on kadonnut keulan edessä olevaan katveeseen, joka voi olla parisataa metriä. Tähän mennessä ne ovat onneksi tulleet sieltä esiinkin. Ei kovin mukava tunne. Mitä jos kone sammuu? Mitä jos vendatessa skuutti juuttuu vinssille? Mailia lähempää ei mennä keulan editse, jooko. Eikä viistosti, vaan kohtisuorassa kulmassa laivaan nähden.
  5. Mieti, onko tarpeellista ylipäätään liikkua väylällä. Ainakaan 10 metrin runkoväylällä. Yleensä väyläalueen ulkopuolella on hyvin tilaa veneelle. Ainakin sumussa on aivan hullun hommaa ajella keskellä väylää plotterin kanssa. Vähän sama kun kävelisi mustissa vaatteissa pimeällä valtatiellä side silmillä. Jos huonolla ilmalla on ylipäätään pakko veneillä (itse en veneile silloin tarjoituksella koskaan), reitti tulee suunnitella väylien laitaan ja ulkopuolelle.

 

Kiitän jo etukäteen edellisten noudattamisesta. Mennään noin, niin mulla ei tukka harmaannu eikä teillä kesäloma katkea ikävällä tavalla. Muutenkaan ei kannata tulla laivojen lähelle. Niistä tulee ikäviä aaltoja, ne aiheuttavat pyörteitä tuuliin ja potkurivirrat ja rungon aiheuttamat imut ovat kovia.

Hyvää veneilykesää itse kullekin säädylle!

 

Turvallisuus ennen kaikkea?

Erään toisen bloggarin vinkistä (kts. edellisen postauksen kommenttiboksi) katselin maikkarilta tulleen dokumentin lentoturvallisuudesta. Löytyy googlaamalla mayday Ryanair. En ota kantaa sen objektiivisuuteen, mutta toivottavasti se ei ole totta. Itse asia jäi kuitenkin mietityttämään, koska me luotsitkin joudumme tekemään asioita turvallisuusnäkökulmasta. Se taas toisinaan lyö kasvoille kaupallista näkökulmaa.

Luotsilla on oikeus kieltäytyä luotsauksesta, jos hän katsoo sen olevan mahdotonta vaarantamatta aluksen tai sen miehistön turvallisuutta. Näin joutuu toisinaan tekemään huonolla säällä tietyn tyyppisillä aluksilla. Laivojen päiväkustannukset pyörivät tuhansissa dollareissa ja paikallaan seisova laiva ei tuota mitään. Luonnollisesti ei mene kovinkaan kauan, kun puhelin soi ja kysymys kuuluu, että koskahan se ja se laiva pääsee jatkamaan matkaa. Siinä joutuu kieltämättä hankalaan tilanteeseen. Turhaa viivytystä ei halua aiheuttaa, mutta turvallisuus pysyy aina ykkösasiana. Turhaa riskiä seuranneeseen ympäristövahinkoon verrattuna ne laivan kulut ovat kuitenkin aika pieniä.

On muuten jännä, kun aina puhutaan tankkilaivojen vaarallisuudesta. Niissä on vaikka mitä turvakeinoja käytössä ja asiat hyvin hoidettu. Sama kun ajaisi pyörällä kolme kypärää päällekkäin päässä. Toisaalta on olemassa vanhoja isoja kuivarahtialuksia, jotka kuljettavat polttoainetta lähes yhtä paljon kuin pieni tankkilaiva ottaa lastia. Niitä ei koske läheskään niin moni säädös kuin tankkereita.

Siihen dokumenttiin palatakseni, me lennämme mielellämme halpalentoyhtiöillä, koska se maksaa halvimmillaan vähemmän kuin taksi kentälle. Silti turvallisuus on meille tärkeää. Se ei vain saisi maksaa ylimääräistä. Moni muukin asia pitäisi saada mahdollisimman halvalla. Vaatteet, kahvipaketti, kunnalliset palvelut… Kolikon kääntöpuolta harvemmin tulee miettineeksi, mutta sellainen siellä aina kuitenkin on.

 

Pilot over board!

Uima-allas

Reippaana ylös ja pulikoimaan! Kymmenen luotsia ja kuskia oli aamulla intoa puhkuen valmiina kohtaamaan pelastautumiskurssin haasteet. Onneksi fasiliteetit olivat kunnossa ja tarjoilu pelasi. Ilman muutamaa pannullista kahvia ja aamupuuroa ei pitkälle olisi pötkitty. Aamupäivä meni rattoisasti teoriaopintojen parissa. Mulla on ratkaisu kaikille ylipainon kanssa kamppaileville! Unohtakaa dieetit ja kamalan makuiset laihdutusliemet. Menkää veteen! Vedessä ihminen painaa kahdesta neljään kiloa. Näinkin mielenkiintoinen seikka tuli esiin, kun spekuloitiin paukkuliivien kelluttavuusominaisuuksia ja kääntökykyä.

Toimiiko vai eikö toimi?

Oli mielenkiintoista, kun tarkasteltiin juuri meidän omia varusteita ja niiden ominaisuuksia. Todettiin esimerkiksi luotsirepun (kts. Reppu ja reissumies – postaus) aiheuttavan muutoksia kellumisasennossa. Paukkuliiveillä on myös paljon heikkoja ominaisuuksia, vaikka ne mukavat päällä ovatkin. Käsi sydämelle veneilijät, ovatko huoltoasiat kunnossa?

Lounasaika. Tiedusteluistamme huolimatta allasosuutta ei voitu hoitaa teoriassa. Ei siis auttanut muu kuin vaihtaa uikkarit ja lämpökerrasto sekä haalarit ja luotsitakki päälle ja suunnata altaalle. Värväsin toimintaa tarkkailleen Terveystalon fysioterapeutin käyttämään kameraa. Kuvaajalle suurkiitos! Allasbaaria ei näkynyt, mutta simulaattorihalli oli täynnä asiaan kuuluvaa rekvisiittaa. Jopa samanlainen purjevene kuin meillä kellui altaassa! Tarkoitus ei ollut kuitenkaan ihailla maisemia altaan reunalta, joten pelastuslauttaa laukaisemaan, mars. Lautan lauettua ukot kyytiin ja merimatkalle. Nyt tiedän, miltä villasukasta tuntuu kumisaappaassa. On hiostavaa ja haisee pahalle. Tietysti valot sammutettiin ja tuuli- ja aaltokone käynnistettiin. Kannattaa välttää haaksirikkoutumista, on pitemmän päälle melko tympeää hommaa. Vieläkin tympeämpää on yrittää kiivetä lauttaan, mikä oli seuraavan harjoituksen aihe. Pelko kylmyydestä oli tässä vaiheessa turha, minulla ainakin hiki virtasi. Melkein verikin, kun ähellettiin potkivia kavereita ylös altaasta. Selväksi tuli, ei ole helppoa märissä vaatteissa.

Sitten kokeilemaan nostoa kutteriin. Kutterina toimi altaan reuna, mikä on helpompaa kuin oikeasti. Reuna ei nimittäin rullannut yhtään. Nostovälineistä parhaaksi osoittautui ihan tavallinen köysi, jonka toisessa päässä oli kelluke. Keep it simple stupid toimii tässäkin. Kaikki, missä on yli kaksi liikkuvaa osaa menee liian hankalaksi. Ainakin, jos kuvittelee todelliset olosuhteet. Todettiin putoamisen mereen olevan vältettävä asia. Jos on ihan pakko pudota, se kannattaa ajoittaa tyyneen kesäpäivään. Silloinhan putoamiset yleensä tapahtuvat.

Hii-op!

Vihdoinkin siirryttiin luotsien mukavuusalueelle. Luotsirappuja viisi metriä ylös altaasta. Tämä me hallitaan, katsokaas vaan. Ei vaan tule normaalisti kiipeiltyä läpimärissä kamppeissa reppu täynnä vettä. Meinasi oikeasti jäädä kiipeämättä. Yksi hyvä syy lisää pysytellä partaan kuivalla puolella. Nytkö saa huokaista. Ei. Kouluttaja huutaa, että noniin pojat! Hypätääs sitten sieltä viidestä metristä lauenneet paukkuliivit päällä ja reppu selässä takaisin tänne altaaseen. No ei tasan hypätä, hullunako se pitää! Ensimmäinen hullu tietysti hyppäsi ja muut perässä. Laumaeläimiä selvästi.

Highlight on jäljellä. Vinssaus helikopteriin. Jälleen tuulee ja on pimeää. Äänitehosteetkin ovat mukana. Katonrajassa kymmenen metrin korkeudessa on kopteri, jonne jokainen vuorollaan hiissataan. Oikeassa tilanteessa olisi vielä mausteena roottorivirtaus, paniikki ja kylmä vesi. Nyt se oli sentään 21 asteista. Ihan riittäviä tehosteita tunnelman luomiseksi oli tässäkin.

 Halukkaat pääsivät vielä kylmävesialtaaseen kokeilemaan kylmän vaikutusta kehon toimintaan. Päivä herätti ajatuksia. On tottunut liikkumaan merellä ja katselemaan niin jääkalikoita kuin muitakin luonnonilmiöitä. Mielessä ei kovin usein käy, miten heikoilla on jos sattuu joutumaan veden varaan. Ehkä siihen painonpudotukseen on parempi ne perinteiset konstit.