Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 10 kommenttia

Hekokyytiä

Jokaisella on työurallaan päiviä, jotka muistaa hieman paremmin kuin toiset. Minulla ja työkavereilla oli tänään ehkä sellainen, sillä meneillään oleva Northern Coast 2014 -harjoitus rikkoi rutiinit. Venekyyti vaihtui helikopterikyydiksi, kun Puolustusvoimien NH90 heitti meidät saareen. Kolmen tunnin matka kesti 20 minuuttia. Aamulla lähtee joukko sotalaivoja kohti Turkua, jossa ne viettävät viikonlopun ennen siirtymistä harjoituksiin. Ja pitäähän sotalaivoissakin luotsi olla. Ei sitä muuten perille osaa. Sotalaivoja on luotsattu keisarinvallan aikoinakin, silloin paikallisten talonpoikien toimesta.

Kopterikyyti herätti luottamusta. On meillä aika vakuuttavia laitteita infrastruktuurissa. Laitteita, joilla pääsee lähes säässä kuin säässä kaukaisellekin ulkoluodolle muutama tonni tavaraa mukana. Se on kyllä jotain se. Syvä hiljaisuus. Sain sentään jonkun kuvan otettua puhelimella (unohdin järkkärin akun laturiin) roottorin pauhussa ja tärinässä. Tähän kyytiin voisi vaikka tottua.

Kuljetuskopteri NH90

 

The land of thousand islands

 

Perillä

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 8 kommenttia

Hyvää itsenäisyyspäivää

Sitäpä juuri. Niin Saulille sinne Tampereelle kuin kaikille muillekin vauvasta vaariin. Minä juhlin itsenäisyyspäivää pakastepizzan ja kokiksen voimin Suomen eteläisimmässä asutussa paikassa, eli Utössä.

Äiti luonto sen sijaan juhli jo viime yönä, vaikkei myrsky tänne Suomeen kovin pahasti iskenytkään. Ei haitannut, ihan tarpeeksi on tänä syksynä myrskynnyt. Sen verran heiluvaa meininki kuitenkin oli, että onnistuin sähläämään muutaman verinaarmun jalkoihin laivasta kiivetessä. Lähinnä omaa tyhmyyttä. Toisaalta hyvä, että varoituksia tulee silloin tällöin. Ei pääse totuus unohtumaan.

Tänään päivällä oli sitten mahtavaa valokuvausvaloa tarjolla. Aurinko paistoi lumikuuropilvien lomasta ja rantakallioihin lyövät mainingit näyttivät komeilta. Paljon komeammilta kuin luotsirappusten yläpäästä katseltuna.

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Gangway

Tiedän seikan, jolla maailmantalous suunnataan uuteen nousuun. Turhat hiekanjyväset karisevat pois talouden rattaista, ilman että ketään tarvitsee irtisanoa. Tarvitsee vain tehdä yksi pieni keksintö.

 

Ratkaisu on Gangway. Siis laivojen maihinnousutie, joka viritetään laivan ja laiturin välille. Ihminen on käynyt kuussa jo 40 vuotta sitten ja tehnyt maailmaa mullistavia keksintöjä, mutta jostain syystä näyttää siltä, että nopean ja kätevän laskusillan keksiminen on jäänyt väliin.

Aamuhetki Utössä

 

Gangwayn laskemiseen tarvitaan nykyisin keskimäärin kuusi filippiinoa, erilaisia väkipyöriä ja hamppuköysiä, huutoa ja mekastusta, uusia yrityksiä, tuumailua ja ennen kaikkea aikaa. Siitäkin huolimatta, että luulisi toimenpiteen olevan rutiinia. Jos ajatellaan kuinka monta satamakäyntiä laivoilla on maailmassa, ja jokainen laiva virittää tuota gangwaytaan noin puoli tuntia, niin tuloksenahan on miestyövuosia hukkaan heitettyä aikaa. Mitään ei nimittäin tapahdu, ennen kuin tuo maaginen alumiinirakennelma on saatu kikkailtua laivan ulkosivulle.

 

Siispä tulevat Nobelistit huomio! Unohtakaa hetkeksi se hiukkaskiihdytin ja keksikää sellainen laskusilta, joka on hetkessä valmis, jonka käyttämiseen riittää yksi filippiino ja joka toimii kuin junan vessa. Ei voi olla niin vaikeaa.

 

T: Vierestä seurannut

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 2 kommenttia

Kesäkuvakokoelma

Säätiedotus antaa ensimmäisiä merkkejä jääkauden päättymisestä. Tässäkin blogissa on ollut jääkuvia toisensa perään, joten nyt on aika julkaista kuvia kesästä. 

Utön satama ja Ormskär fyyrin topista nähtynä
Yllä oleva näkymäkin on hieman toisenlainen joulukuussa… On se hyvä, että meillä on vuodenajat. Osaa kummasti paremmin arvostaa kesää.
Kesällä saattaa luotsiasemallakin olla yhtä vilkasta kuin joskus ennen
Näin pitkän talven jälkeen jälkikasvukin on alkanut kysellä, että koska mennään Isokariin. No mähän kyllä menen sinne ensi viikolla, mutta teistä en tiedä… 
Näkyykö Isiä?
On ihan mukavaa, kun saaressa on pitkästä aikaa vähän elämää. Kymmenen kuukautta vuodessa katsellaan toisiamme, kettua ja jänistä.
Ai, tuollahan se meneekin Kiinan poikien kanssa!
Kesällä laivakalustokin vähän muuttuu, kun jäärajoitukset poistuvat.
Pitäis toi lyhtykoju puhdistaa ja ulkokuorikin kaipaisi maalia…
Hangon läntinen
Kyllähän näitä maisemia katselee ennemmin kuin jäälakeutta. Maltetaan vielä hieman, kyllä ne sieltä vielä tulevat.
Muskelbååtti
Mulla on ollut rankka viikko. Meriturvan koulutuksen lisäksi koin vielä jotain paljon rankempaa. Hullut Päivät. Siellä ei paljon pelastuslautat auta. Jos haluaa lisää kovuutta, voi koittaa kulkea tungoksessa kahden ja puolen metrin mattorulla kainalossa.
Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Neljä vuodenaikaa

Suurin osa meistä assosioi vaikkapa Saaristomeren kolmen viikon lomapurjehdukseen heinäkuussa. Silloin se kyllä onkin parhaimmillaan ehdottomasti. Savukalaa saa melkein joka niemennokasta, väkeä piisaa ja lämmintä riittää. Kovat kelitkään eivät yleensä kiusaa. Ihan täydellinen paikka purjehtimiseen! Verrataanpa vaikka Kreikan ”saaristoon”. Meikäläisen mittapuun mukaan se on avomerta, jossa on saaria siellä täällä.

Utön herkkuja

Mutta sitten. Elokuun 15. päivä ja hups… Ei ketään missään. Viikonloppuisin mökkiläisiä ja paikalliset veneilijät käyvät purjehdusseuran mökillä. Ymmärrettävää tietysti, lomat on loppu ja oravanpyörä kutsuu.

Kolme muuta vuodenaikaa tarjoaisivat nekin jotain. Kyllä jäistä aallonmurtajaa pitkin konttailu käy elämyksestä, kun tuulee niin ettei pystyssä pysy. Isokarissa tietää tuulen olevan yli 14 m/s, kun luotsiaseman katto alkaa rämistä. Yli kahdessakympissä tuntuu, että se irtoaa… Lisäksi syksyllä on hienot värit saaristossa. Ei sitä ruskaa tarvitse Lappiin asti lähteä katsomaan.
Kunnon talven tullessa jää tarjoaa ihan hienoja muodostelmia. Muutaman kerran olen kiivennyt fyyrin toppiin eväsleipien ja termospullon kanssa. Kyllä kelpaa fiikata ja katsella merimaisemaa siellä.

Keväällä tulevat tietty linnut. Silloin näkee jo ihmisiäkin, kun lintubongarit tulevat. Isokarissa asustaa riskiläyhdyskunta, jonka touhuja on mukava seurata. Lähisaarten kallioilla on lisäksi ruokkeja. Ja varmaan paljon muitakin, olen lintuasioissa täysi maallikko. Edellä mainitut tunnistan ja merikotkan erotan variksesta. Useimmiten.

Isokari helmikuussa

Isokari heinäkuussa

Kokeilkaapa joskus! Retki saaristoon lomakauden ulkopuolella. Utössa ja Jurmossa on ainakin majoitusta tarjolla. Sinne pääsee yhteysaluksella kätevästi. Helsingistä käsin vain vähän hitaammin kuin Kanarialle.