Muutama päivä Suomessa. On aika totutella työelämään kesän rientojen jälkeen. Vaikeaa se on, ajatus ei kulje ja ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä (siis luotsailun lisäksi). Tuttua varmaan monelle.
Aika listata pros &cons of Croatia. Ihan varmasti ei jäänyt viimeiseksi reissuksi Välimerelle, itse asiassa ajattelin buukata lennot saman tien ensi syyskuulle, kun ne tulevat myyntiin. Kroatia maana oli tuttu jo entuudestaan ja pidän sikäläistä tapaa toimia paljon särmenpänä kuin italialaisten tai kreikkalaisten. Lisäksi siellä on Välimeren maista ainoana oikeaa saaristoa. Kreikan saaristoa en pidä oikein saaristona ehkä muutamia kohtia lukuunottamatta. Lisäksi, aina kun olen itse käynyt siellä, on tuullut vähän turhankin paljon. Se voi olla tietysti huonoa tuuriakin.
Mutta niihin hyviin ja huonoihin puoliin. Aloitetaan veneestä. Lähes kaikki vuokraveneet näyttävät olevan 40+ jalkaa pitkiä. Se on vain hyvä, sillä keli voi nousta nopeastikin, ja silloin on hyvä, että veneessä on painoa. Veneet on varustettu niin, että niillä osaa purjehtia sokea Reettakin. Meidänkin veneessä (Beneteau Oceanis 43) oli rullaiso ja -genoa, plotterit ja autopilotit sekä keulapotkuri. Venettä olisi voinut purjehtia yksin. Mukavakin se oli. Lämmintä vettä tuli hanasta, vessoja oli pari, löytyi biminit ja uimatasot. Tilaa oli seitsemälle mukavasti. Vaikka vene oli vain pari vuotta vanha, tuntui jokainen pikkunippeli jäävän käteen. Kolhuja vähän siellä täällä. Uunista ei ollut ruoanlaittoon. Vuokrakäyttö on ilmiselvästi kovaa käyttöä veneelle. Hieno vene kaikkiaan muutamalla häiritsevällä ominaisuudella varustettuna.
Marinat. Kalliita, ahtaita, suojattomia. Tarpeettomia. Noin satkun yö joutuu maksamaan siitä, että saa olla sillinä suolassa ja kuunnella latvialaisen poikaporukan versiota ”O Sole Mio” -sta. Kannattaa siis ottaa vene dinghyllä ja perämoottorilla varustettuna. Näin voi kätevästi olla poijussa tai ankkurissa, joissa on tarjolla hieman enemmän yksityisyyttä. Pikkukylissä saa parkkeerata perä kiinni ravintolan terassiin ilmaiseksi, kunhan lupaa käydä siellä syömässä. Itse arvostan enemmän ankkurissa tarjolla olevaa rauhaisaa yötä ja aamu-uintimahdollisuutta.
Saaret. Todella hienoja, ainakin missä kävimme. Kirkasta vettä, jossa paljon kaloja, joten snorklailu kannattaa. Saarilta voi vuokrata eri menopelejä, me kokeilimme fillaria, mopoa ja avorellua. Kun rellu oli jo alla, havaitsimme tarjolla olevan myös avokuplavolkkareita, joka olisi ollut ilmeinen valinta. Paljon pieniä kyliä ja nähtävää useammaksikin reissuksi.
Kaupungit. Tutustuimme viikon aikana neljään. Pienemmät olivat Hvar ja Vela Luca, isommat Dubrovnik ja Split. Yleisesti ottaen todella siistejä kaikki, kaduilta voisi vaikka syödä. Dubrovnikissa haisee vahvasti risteilyalusturismi – ja hinnat ovat sen mukaisia. Split oli jotenkin aidompi, vaikka sielläkin turisteja vilisee.
Ajankohta. Täydellinen! Kesän jäljiltä vedet ovat lämpimiä, ja pahin turistikausi on jo ohi. Ei ole niin täyttä, hinnat ovat alhaisemmat, eikö ole tuskaisen kuuma. Yli 20 koko viikon kuitenkin. Vettä satoi viikon aikana noin kaksi minuuttia.
Ensi vuonna siis uudelleen, ehkä pohjoiseen saaristoon. Siellä pitäisi olla vähemmän väkeä. Kenties kokeilemme lasten kanssa purjehtimista seuraavaksi. Nyt purjehdushanskat naulaan ja kaivamaan sukset esiin. Sitä ennen taidan painua kokemaan lokakuisen yön Saaristomerellä.
Posted with Blogsy
luotsinblogi 