Laskin veneen vesille – vahingossa

Tämä on tositarina siitä, miten ei pidä toimia.

Sain kasattua veneen kevätkunnostusmotivaation rippeet, ehkä noin 200 grammaa, ja raahustin veneelle. Se että veneen talvisäilytyspaikka sijaitsee golfkentän lähistöllä, ei tee kunnostusurakan aloittamista ainakaan helpommaksi.

Kauhee duuni, että pääsee sateeseen istumaan – yksin.

Päivän epistola oli peräsinhelojen ja peräsimen asennus. Koska olen ennakoiva kaveri, pirautin siinä samalla nosturifirmaan, koska heillähän on näin kesän alussa kiireitä.

”Haloo, olisikos teillä aikaa tällä viikolla pudottaa venettä veteen?”
”No odotas…joo, mä vähän katson poikien aikatauluja, palataan!”

Toimeen, toimeen… Helaa peräpeiliin. Riittävästi myös Sikaa väliin, jotta vedet pysyy siellä missä niiden kuuluu. Mites tää nyt vähän ahdistaa? No joo, vähän vasaraa perään ja hyvä tulee! Så där! Helat paikallaan, enää peräsin kiinni heloihin. Ja…tiluliiliitiluliiliitiluliilii-lii. ”Nosturifirmasta päivää! Ajelen tässä sinne päin, oon puolen tunnin päästä siellä.” ”Jaa”, sanoin minä peräsin toisessa kädessä ja puhelin toisessa. No, ei sitä joka vuosi tarvitse venettä vahata. Pohjaan ei kannata uhrata maalia, koska se syksyllä puhalletaan kuitenkin. Ja botski olisi vedessä tunnin päästä. Ehkä golfia huomenna?

Äijämeininkiä.

Kiukulla lapaa paikalleen. Pultinreiät ei osu sinne päinkään. Aikaa 27 minuuttia. Eikös ne helat ole keskenään erilaisia ja tietysti menivät väärinpäin. Alahela ylös ja ylähela alas. Mr M. is in the building. Kädet tuoreessa liimasiassa, otsa hiessä (lämmintä 27 graadia), pari mutteria putoaa sepeliin ja aikaa 18 minuuttia. Joskus tietää hyvin selvästi, milloin on aika luovuttaa. Nyt oli se hetki. Puhelu nosturikuskille. ”Tuli vähän ongelmia, perutaan koko juttu.”

Veneenkunnostajien sisäinen buddha luovutti niin ikään. Tämän jälkeen MIKÄÄN ei sujunut. Milloin hävisi joku mutteri, milloin loppui Sikaflex. Mitä h-vetin järkeä on omistaa venettä, omakotitaloa tai kesämökkiä? Onko se joku suomalaisten muinainen riitti, jossa autuus koittaa vasta valtaisten  kärsimysten jälkeen. Onneksi muita elollisia olentoja ei näkynyt lähimaastossa viisastelemassa, olisi tullut peräsimestä päähän. Ei kannata ikinä mennä häiritsemään, jos joku pyörii veneensä kimpussa naama punaisena, se voi olla vaarallista.

Ihan näin pitkällä ei olla vielä.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Hyökkäsin läheiseen hotelliin läpimärkänä hiestä, mustahko ukkospilvi pään päällä, kädet edelleen tuoreehkossa sikaflexissä ja vaatteet punaisena myrkkymaalista (pehmeä myrkkyväri on paholaisen keksintö). Jostain kumman syystä minua ei heitetty pihalle, vaan sain syödäkseni. Olisiko lounasseurana olleella vaimolla ollut kompensoiva vaikutus?

Takaisin veneen kimppuun. Sisäinen buddha oli palannut työmaalle ja parin tunnin värkkäämisen jälkeen lapa oli paikallaan. Helat oikeassa järjestyksessä. Juuri kun sain viimeisen mutterin kiristettyä, soittaa nosturigubbe. ”Mites edistyy, nyt olisi taas aikaa?” ”Tänne vaan”, tuumasin minä.

Mistä tunnistaa purjehtivan lapsiperheen?

Koska olen kiusannut itseäni jo lähes kymmenen vuotta nostoilla ja laskuilla, siinä ei tapahdu yhtään turhaa liikettä. Paatti kellui elementissään puoli tuntia siitä, kun auto kurvasi pihaan. Masto pystyssä. Ai niin, kone pitäisi varmaan hakea säilytyksestä huoltoliikkeestä. No paatti voi varmaan olla laskupaikalla vartin, ei kai sitä arkipäivänä kukaan… Palattuani koneen kanssa järjettömän iso nosturi oli paikalla odottelemassa paikan vapautumista.

Äkkiä kone perään ja nykimään sitä käyntiin. Olin kysynyt huoltoliikkeessä, että kai te sitä säilytysbensaa sen verran laitoitte, että pääsee pari sataa metriä ajamaan? ”Joo, totta kai, sanoi myyjä.” Kone ei inahtanutkaan. Kurkkaus tankkiin. Tyhjä. Säilytyslokerossa olisi bensaa, mutta se on lukossa ja mulla ei tietenkään ollut avaimia mukana, koska en arvannut niitä ihan vielä tarvittavan. Siispä mela kouraan ja melomaan hätäsatamaan, eli lähimmälle tyhjälle venepaikalle.

Vaimon ystävällisesti tuoma bensiini herätti snurran henkiin ja jo kolmannella yrityksellä löysin oikean laituripaikan. Unohdan paikan

numeron joka talvi, joten olen tallentanut sen puhelimeen. Ennen sitä jouduin aina soittamaan kunnan tekniseen toimistoon ja kysymään, minkä venepaikan olen vuokrannut.

Lopputulos.

Ei sitä siis ikinä voi tietää, minä päivänä vene putoaa veteen. Tai nousee ylös. Asioilla on aina taipumus järjestyä. Mutta pitääkö siinä välissä olla aina kaiken maailman hankaluuksia?

Tiukat paikat

Vinkit laivojen kanssa touhuamiseen -postaus saavutti valtaisan sukseen, joten turistaan vielä muutama sana aiheesta.

Näkymä etusektoriin

Jääkausi on tehnyt saaristoomme inhottavia kapeikkoja, joissa on syytä olla tarkkana. Monasti laivoilla pitää suunnitella tietty ajolinja niistä läpi. Se ei välttämättä ole virallinen väylälinjaus, joka voi joissain tilanteissa olla jopa vaarallinen ajolinja. Sitä noudattamalla viitat saattavat jäädä alle tai ”bank effect” (matalikkojen aiheuttama imu) vaikuttaa epäsuotuisasti. Näin kesäkautena jostain syystä niissä hankalammissa kohdissa on yleensä aina vene. Se ei tietenkään ole veneen syytä. Mistä sitä voisi kaiken maailman laivojen liikkeistä olla selvillä?

Rönngrund rollikalla, huomaa tähtäyskeppi!

Jos kuitenkin sattuu veneilemään juuri kriittisellä hetkellä kapean näköisessä paikassa, kannattaa ainakin tarkistaa, olisiko mahdollista paeta johonkin. Vaikka väylän ulkopuolelle. Tai jos on saapumassa kapeikkoon ja takaa on tulossa saavuttava laiva, pikku immelmanni voisi olla hyvä ratkaisu, jottei oltaisi juuri yhtä aikaa kapeimmassa kohdassa.
Kapeikoissa on vielä se kurja juttu ainakin purjeveneiden kannalta, että tuulet pyörivät niissä arvaamattomasti. Syntyy ilmiö nimeltä venäläinen pystytuuli, jossa keulapurje vetää toiselta puolelta ja stora toiselta.

Tämä kuva on aiemminkin esiintynyt blogissa, mutta laske veneet ja katso miten hyvin ne erottuvat.

Saaristoväyliin on jostain kumman syystä tehty jyrkkiäkin mutkia. Nämä ovat niin ikään kriittisiä paikkoja. Laivoilla käännöksen ajoitus on toisinaan tarkkaa. Ei ole varaa mennä pitkäksi, eikä voi kääntää liian aikaisin. Miten sattuukaan sopivasti, jälleen kerran siinä jyrkässä mutkassa menee ainoa vene viiden mailin säteellä (taas ilman omaa syytään). Sisäkurvi on aina turvallisin paikka. Silloin laivan on helppo kiertää ympäri, eikä ole pelkoa joutua perän runnomaksi. Myös peräaalto on siellä pienempää.

On laivoissakin kaasu, jarru ja ratti. Minä ainakin mielelläni niitä käytän, jotta en häiritsisi yksittäisen veneilijän lomailua. Se ei ole ongelma. Sen sijaan meedionkykyni ovat vielä niin vajavaiset, etten pysty ennakoimaan sadan veneen tulevaa toimintaa. Lisäksi äkkiliikkeet ovat pahasta. Esimerkiksi kaasukahvan äkillinen nostaminen ylös aiheuttaa laivoilla täydellisen ohjailukyvyn menetyksen. Jo käynnissä olevan käännösliikkeen pysäyttäminen ja käännöksen aloittaminen toiseen suuntaan kestää turkasen kauan.

Tässäkö Vuoden veneilijät?

Yhteispelillä, yhteispelillä… Tulee muuten tosi hyvä mieli, kun joku toimii oikein särmästi. Toisten huomioonottaminen on katoavaa kansanperinnettä yhteiskunnassa. Vaalitaan sitä ainakin merellä tulevana kesänä.

Pois veneet alta, tie näyttää kapealta

Hyvätapainen veneilijä

Kohta se alkaa. Veneilykausi, jota itsekin odotan. Kun joku vaan ehtisi laskea veneen vesille. Liikuttaessa laivaväylien läheisyydessä on syytä ottaa muutama asia huomioon, jottei satu mitään ikävää. Laivoissa on isot massat ja ne saattavat olla aika kömpelöitä liikkeissään. Alle satametrinen laivakin painaa lasteineen jo tavarajunan verran. Rekkaan mahtuu lastia 40000 kiloa, keskikokoinen laiva lastaa 40000 tonnia. Tuhat rekka-autollista. Sen alle ei kannata jäädä.

Ainakin nämä olisi hyvä pitää mielessä.

  1. Katso eteesi…ja taaksesi. Purjeveneessä purjeet peittävät melko paljon etu- ja sivusektoria ja putputtajissa on takana kuomu, joka peittää näkyvyyden taakse. Laivat kulkevat lujaa, jotkut yli 20 solmua. Yhtä lujaa kuin naapurin Keijon busteri. Senpä takia on tärkeää tarkkailla ympäristöään, jos liikkuu laivaväylillä.
  2. Väistä. Unohda ne moottorialus väistää purjealusta -jutut laivojen kanssa. Laivojen ohjailukyky on rajoitettua saaristossa. Niitä pitää jo lainkin mukaan siksi väistää.
  3. Osoita aikeesi selvästi ja ajoissa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on miettinyt, että onkohan tuo huomannut vai ei. Selvä suunnanmuutos ja ajoissa.
  4. Ei keulan edestä. Ikinä. On muutaman kerran käynyt niin, että vene on kadonnut keulan edessä olevaan katveeseen, joka voi olla parisataa metriä. Tähän mennessä ne ovat onneksi tulleet sieltä esiinkin. Ei kovin mukava tunne. Mitä jos kone sammuu? Mitä jos vendatessa skuutti juuttuu vinssille? Mailia lähempää ei mennä keulan editse, jooko. Eikä viistosti, vaan kohtisuorassa kulmassa laivaan nähden.
  5. Mieti, onko tarpeellista ylipäätään liikkua väylällä. Ainakaan 10 metrin runkoväylällä. Yleensä väyläalueen ulkopuolella on hyvin tilaa veneelle. Ainakin sumussa on aivan hullun hommaa ajella keskellä väylää plotterin kanssa. Vähän sama kun kävelisi mustissa vaatteissa pimeällä valtatiellä side silmillä. Jos huonolla ilmalla on ylipäätään pakko veneillä (itse en veneile silloin tarjoituksella koskaan), reitti tulee suunnitella väylien laitaan ja ulkopuolelle.

 

Kiitän jo etukäteen edellisten noudattamisesta. Mennään noin, niin mulla ei tukka harmaannu eikä teillä kesäloma katkea ikävällä tavalla. Muutenkaan ei kannata tulla laivojen lähelle. Niistä tulee ikäviä aaltoja, ne aiheuttavat pyörteitä tuuliin ja potkurivirrat ja rungon aiheuttamat imut ovat kovia.

Hyvää veneilykesää itse kullekin säädylle!

 

Veneilykausi siirrettävä

Kyllä se kevät sieltä. Aurinko alkaa voittaa, vaikka yöllä onkin kovat pakkaset. Nyt on merellä aika kuvaukselliset ilmat. Valo, yöpakkaset ja pilvirintamat luovat aika hienoja kontrasteja.

Daavid ja Goljat
Isokari pilot boat
Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun maisemat ovat mielestäni hienoimmillaan. Täytyisi keksiä joku keino, millä ihmisiä saisi liikkumaan saaristossa keväällä. 1A super -purjeveneet? Kesälomakausi siirretään jonakin vuonna maalis-huhtikuuhun? Olisi muuten elämysmatkailua parhaimmillaan.
Lieneekö tämän laivan kotisatamassa näin paljon jäätä?
Jääveneilyssä olisi paljon hyviä puolia. Saisi kylmää kaljaa helposti veneellä ja muukin proviantti säilyisi viileänä. Voisi jopa syödä veneellä jäätelöä!
Lintuperspektiivi
Myös talvisäilytyshankaluuksilta vältyttäisiin (ks. edellinen postaus). Koska kaikki eivät kuitenkaan haluaisi veneillä talvella, vierasvenesatamissa olisi reilusti tilaa. Dingiä ei tarvitsi raahata mukana, koska voisi kävellä jäätä pitkin rantaan. 
Täällä asutaan
Niille, jotka eivät syty ajatuksesta: heinäkuun alkuun on enää kolmisen kuukautta.
Eräs Suomen elävimmistä saaristokylistä