Hello järkkäri

Eipä olla nähty vähään aikaan. Tänään se kuitenkin pääsi kaulalle ja mukaan iltakävelylle.

Kuvaamisen kannalta pitkä ja tylsä kesä on onneksi ohi. Tervehdys teille kontrastit, valot ja varjot. Morjens, aamusumut. Näkemiin kova ja tylsä valo, joka tekee kuvista jotenkin latteita. Ei tee edes mieli kuvata, tai sitten pitäisi olla valveilla kuvaamassa joskus kolmen ja viiden välillä aamulla. Sen kerran, kun yhtään laivaa ei änkeä luotsipaikalle kyseisessä aikahaarukassa, en varmaan hypi kameran kanssa pitkin kyliä.

Tai voihan se olla, etten vaan osaa ottaa kesäkuvia. Se voi olla jopa todennäköisempää. Osaako joku, kertokaa miten? Joka tapauksessa, heti iltojen alettua pimenemään teki mieli taas ottaa kamera kouraan. Se on ainakin minulle ensimmäinen edellytys edes jotenkin onnistuneelle lopputulokselle. Että on kuvausfiilistä.

Bongasin muun muassa joutsenperheen, alivalotin taustan, ja turmelin lopputuloksen kuvankäsittelyllä. Välillä kannattaa kameran valotusmittarit unohtaa, ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Tulee hyvä fiilis, kun saa omia silmiä miellyttäviä kuvia aikaiseksi.

Lauantai-iltaa itse kullekin säädylle!

 

 

 

 

Terveisiä lomalta

Jos joku ei ole jo hiljaiselosta arvannut, niin olen lomalla. Loma tekee vahvasti työhön liittyvän blogin kirjoittamisen hankalaksi, koska lomalla ei kuuluisi miettiä työasioita. En siis mieti.

Vaikka ei tiikeri juovistaan pääse. Päädyin tänään sisävesiristeilylle hetken mielijohteesta. Sitä voisi lomalla tehdä ihan mitä vaan, mutta eikö pitänyt ängetä laivaan, tuijottaa perävanaa, ja miettiä että minkälainen peräsin-propulsio -järjestelmä kyseisessä vesikulkuneuvossa oli. Hoitoon pitää varmaan lähteä. Vaikka menee ne näyttelijätkin kesäteatteriin kesäksi, kun varsinaiset on kiinni. Ne tykkää varmaan näyttelemisestä. Ja minä laivoista. Brygalle en sentään pyrkinyt.

Bongasin mahdollisesti harvinaisen linnun takapihalta tässä eräänä päivänä. Kotka se ei ollut, eikä lokki. Pääasia, että häipyy sieltä elokuuhun mennessä, kun kirsikat kypsyy. Saisi tänä vuonna itsekin jokusen.

Yritän innostua valokuvaamisesta hieman enemmän kuin viime aikoina. Jännä, miten tulee kausia sen kanssa. Välillä on kuvattavaa vaikka millä mitalla, välillä ei niin mitään.

Nautitaan kesästä. Kyllä on mukava, kun kesäloma on juuri kesällä. On herännyt eloon tämä Suomi taas.

 

Tähän mennessä tällä viikolla…

Kestää taas, ennen kuin tajuaa olevansa töissä. Sata asiaa on tekemättä, ja yrittää tehdä vähän jokaista, mutta mitään ei saa oikein kunnolla tehtyä? Tuntuuko tutulta loman jälkeen?

Maanantaina aloitin työmatkan junatestauksen merkeissä. Eläköön juna -sivustolla voi käydä lukemassa kokemuksia. Niin minun kuin muidenkin vapaamatkustajien. Todella mukava mahdollisuus, kiitokset valtiolliselle rautatieyhtiölle! Meidän työpoppoo se esiintyy mediassa muutenkin, sillä Tekniikan Maailma julkaisi uusimmassa numerossa hienosti kirjoitetun jutun luotsauksesta. Yleensä alaltamme kirjoitetut lehtijutut ovat täynnä asiavirheitä, mutta ei tämä. Hienoa, että löytyy vielä tasokasta journalismia! Olisi muuten kiva tietää, ovatko muistakin ammateista kirjoitetut lehtijutut samanlaista puppua kuin merenkulun jutut ovat yleensä?

Ammoniakilta tuoksahtava vanha rouva.
Keulapotkuri tulossa.

Eikö heti iskenyt yölaiva?! Kahdelta. Donnerwetter. Sitten luotsailin vähän kaasutankkeria. Oikein kahden hinaajan keikka, mikä on mukavaa vaihtelua. Hinaajien kanssa touhuamisessa on jo niin paljon muuttujia pelissä, että yksikään laiturointi ei ole samanlainen. Eipä sillä, täkäläiset hinaajaukkelit ovat kyllä rautaisia ammattilaisia. Ihan niin kuin luotsitkin, kröhöm…

Päädyin Isokariin päiväksi ja sain tehtyä ison kasan toimistohommia maisemakonttorissa. Ehtipä vielä kierrellä puoli saarta ja kuvailla keväisen luonnon ihmeitä. Riskilät, haahkat, joutsenet ja kotka pitivät lentonäytöksiä. Sen verran kypsynyt olen loitolla pysyviin siivekkäisiin, etten niitä edes yritä kuvailla. Turha tulla tänne kaartelemaan, ette pääse interwebbiin ainakaan meikäläisen toimesta. Kuvaillaan mielummin ruostuneita pultteja ja lahoja puuesineitä. Ne eivät ainakaan lentele karkuun, kun ei edes tuule.