Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Jään muodostuminen alusten kansirakenteisiin on…

…voimakasta tai erittäin voimakasta. No ei itseasiassa viimeaikaisten havaintojen perusteella enää ole. Havaintoja on sitä paitsi vaikea tehdä, sillä kaiken kattava sumu on vallannut ainakin läntiset merialueet. Hyvä kun näkee puoli metriä, eli tutkaan saakka. On siis palattu normaaliin talvisäähän (tuulee, sataa ja ottaa pattiin).

Tuo varoitus on aika yleinen radiossa talvella merisään yhteydessä. Kyse on ikävästä ja vaarallisesta ilmiöstä. Voimakkaimmillaan jäätäminen on silloin, kun ajellaan kovalla pakkasella sivuvastaiseen tai vastaiseen mereen ja meri on jäätön. Aallot murtuvat laivan keulaa vasten, ja niistä nousee ilmaan hienoa vesisumua, joka laskeutuessaan laivan pakkasella olevalle rungolle jäätyy saman tien. Pikku hiljaa kerros muodostuu paksummaksi ja paksummaksi.

Jokainen, joka on ottanut tuntumaa lumikolaan, tietää kuinka paljon jää ja lumi voi painaa. Jos ajatellaan, että laivaan kertyy vaikkapa kymmenen sentin kerros jäätä 50 x 10 m alueelle, tulee siitä ylimääräistä painoa jo vajaat 50 tonnia, eli rekka-autolastillisen verran. Asiaa pahentaa vielä se, että tuo paino kertyy aluksen yläosiin, jolloin aluksesta tulee kiikkerämpi. Erityisen huono tilanne on, jos jäätä kertyy kansilastiin, sillä kansilastissa aluksen vakavuus on jo valmiiksi heikompi. Lisäksi jää harvemmin tajuaa kertyä tasaisesti alukseen, ennemmin sitä tulee jommalle kummalle puolelle, jolloin laiva kallistuu.

Ja se jälkipyykki. Jos jää kertyykin nopeasti, sen poistaminen on työlästä ja vaatii aikaa. Kaikki sen tietävät, jotka ovat raapanneet auton ikkunaa. Oikein pahasti jäädytetyn laivan sulattelu voi kestää päiväkausia, vaikka kuinka hakataan ja höyryllä sulatetaan.

Luotsikutterikin jäätyy, niin kuin kuvista näkyy. Sen suunnittelussa on kuitenkin otettu talvi huomioon. Kutterin kaiteissa ja luotsiplatformissa kiertää lämmin vesi, joten ne pysyvät sulana ja näin ollen kulkeminen sujuu turvallisesti. Fönstereissä on niin ikään sähkölämmitys, joten siitä maisemien ihailu ei jää kiinni.

Tarina kuvan takana

Valitettavan harvoin itse on mahdollisuus saada luotsin otto- tai jättökuvia. Tässä laivassa se onnistui, sillä lastissa olevan laivan reelinki on samalla tasolla kutterin kanssa, joten kameran pystyi pitämään kaulassa. Päällikölle ollaan toivotettu hyvää matkaa ja luotsi on matkalla alas, jossa vene jo innokkaasti vartoo. Huomaa kesäisen sulat platformit veneessä, safety first!

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale

Winter wonderland

Turpa huurussa...

Tuo kaikkien kaipaama talvi on täällä. Jäät tulivat pakkaskauden myötä ja tänä aamuna ropsautti pikkuisen kuorrutusta päälle. Nyt voidaankin ruveta spekuloimaan mahdollisella kevään tulolla ja jäiden lähtemisellä. Ihmismieli on siitä kummallinen, että se ei koskaan ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, vaan aina pitää haikailla jo tulevaa.

Jotenkin on kiva, kun ikuinen lokakuu vihdoin loppui, vaikka meikäläisten hommia talvi vähän mutkistaakin. Veneet ja vehkeet on jäässä ja on liukasta. Ulkomaanelävä ei ole tullut ajatelleeksi, että jos luotsileidarit rikaa pari tuntia ennakkoon, niin tuloksena on veistoksellinen möykky laivan ulkosivulla. Pitää pestä jäitä pois laivan ja laiturin välistä, ennen kuin päästään kiinnittymään. Kestää, kestää… Koitetaan runnoa laivaa ympäri satama-altaassa, eikä meinaa tulla mitään. Luukut on jäässä, kaikki on jäässä. Jäärännikohtaamisia, murtajia, soittelua sinne tänne…

Kaikenlaista ylimääräistä. Mutta jotenkin toisaalta mukavaa. Tapahtuu kaikenlaista ja pitää vähän tsempata itsekin, jotta asiat sujuvat. Merenkulku ei olekaan sitä, että ajellaan gps:n avulla viivaa pitkin jalat pöydällä, vaan merimiestaidot on valjastettava käyttöön. Muuten ei Suomen talvesta selviä.

Ai niin, tiedättekö, mikä on mukavuusalueelta poistumisen äärimmäinen muoto? No, tietenkin paksuihin toppavaatteisiin sullottu ghanalainen, joka pieni kumivasara kourassa naputtaa jäätä ruuman luukusta 20 asteen pakkasessa. Sen kauemmaksi on vaikea päästä.

1/180 f11 ISO 400 30mm

Tarina kuvan takana

Lyöttäydyin jälleen kutteriin ottamaan kiipeilykuvasarjaa, koska sellaisia ei ymmärrettävästi yleensä ole tilaisuus ottaa. Ainakaan, jos itse on se kiipeilijä. Tässä esimakua rawina, julkaisen loput myöhemmin, kun olen saanut ne käsiteltyä. Pakko kai investoida kenttämallin kuvankäsittelylaitteistoon, eli macbookiin…

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 10 kommenttia

Merimiehet rakastavat talvea

Talvella on kivaa olla merimies. Saa seilailla kauniissa kuuran komistamissa maisemissa. Siitä tulee hyvälle tuulelle, kun raikkaana talviaamuna astuu ahteritäkille vetämään keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa.

Ennen satamaan tuloa on tärkeää huolehtia siitä, että ruuman luukut saadaan nopeasti auki, ja purkaus voi alkaa. Samalla kunto kohenee kivasti ja mielikin pysyy virkeänä, kun pikkuisen harrastaa liikuntaa.

Talvella laivan kiinnitys laituriin sujuu liukkaasti, kun trosseja peittää kirkas ja kaunis jääkerros. Ihan kuin olisi talvisella luistinradalla! Keulapakalla on hauska katsella, kun laivan bulbi leikkaa edessä olevaa jäätä. Tuntuu, että kaikki kiire on hävinnyt ja aika ikään kuin pysähtyy pitkäksi toviksi.

Sen lisäksi, että maisemat ovat kauniita, luontoäiti on koristellut myös laivaa. Onko mitään mukavampaa näkyä kuin laivan keulaa koristavat jylhät jääpuikot? Ne mykistävät kauneudellaan kokeneimmankin täkkärin!

Voi kun olisi ikuinen talvi! Silloin merimies tuntee itsensä vasta merimieheksi ja ammentaa voimaa pitkää ja tylsää kesää varten.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 9 kommenttia

Varoituksen sana

Kulunut viikko on ollut valokuvauksen harrastajalle vähän kuin olisi ylittänyt Saharan konttaamalla ja sen jälkeen törmännyt jäävesitynnyriin. Ei oikein tiedä mihin päin sitä linssinsä suuntaisi. Joka puolella on sangen kuvauksellista.

Niinpä lausuttakoon varoituksen sana. Ensi viikolla, kunhan pääsen kotikoneen ääreen, voi blogiin ilmestyä hyviä kuvia. Lupaavalta näyttää kameran näytöllä. En aio turmella niitä Ipadilla, sen kyvyt eivät riitä kuvankäsittelyyn, ja läppäriä en omista (vielä toistaiseksi). Pitää rauhassa ajaa kuvat Aperturen läpi, ja tehdä viimeistelevät toimenpiteet.

Olen viikon aikana liikkunut luotsattavissa ja vähemmän luotsattavissa ympäristöissä. Molemmista löytyy kuvia (yllätys!). En omaa niin hyvää itsekuria, ettenkö malttaisi laittaa tähän muutamaa kuvaa, vaikkei ne valmiita olekaan. Toinen varoituksen sana: vallitsevassa säätyypissä kameranne saattaa tuottaa hyviä kuvia. Etenkin auringonnousun ja -laskun aikana, sekä merisavun vallatessa alaa loisto-otoksen todennäköisyys kasvaa huomattavasti.

1/500 f4 ISO 200 18 mm

Tarina kuvan takana

-21 asteen pakkasta halveksuen hyökkäsin tiistaiaamuna auringonnousun aikaan satamaan saapuvan laivan kimppuun. Jäätyneiden näppien hinnalla taisin saada pari lupaavaa otosta, joihin yllä oleva ei kuitenkaan kuulu. Palataan asiaan ensi viikolla…


20 s. f11 ISO 200 28 mm

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 4 kommenttia

Talvea odotellessa

Pakkasjakso alkoi. Se tarkoittaa sitä, että eteläinen saaristokin saa parin viikon sisällä jääpeitteen – ainakin jonkinlaisen. Toivomani viisi senttiä jäätä saattaa olla aika lähellä tänä vuonna. Vaikka, mistä sitä tietää minkälainen El Ninjo tai inversio pyöräyttää säätilat uusiksi, ja saadaan vielä oikea talvi. Ei parane tammikuussa sanoa mitään lopullista.

Koska nyt näyttää vielä suunnilleen tältä, pitää talvifiilistä kaivaa parin vuoden takaa suunnilleen samalta ajankohdalta. Ensi viikon kalenteri näyttää hurjalta, joten en tiedä, miten bloggailujen ja kuvailuiden käy lähitulevaisuussa, mutta hyvää viikon alkua joka tapauksessa! Tulkoon jäätävä talvi, hyytyköön maa.

 

 

 

Tarina kuvan takana

Talvella 2010-2011 rännit Saaristomerella ahdistivat niin, että se vaikutti vahvojenkin laivojen kulkuun. Tässä mennään roro-alus Balticalla, jonka avovesivauhti on vajaat 20 solmua. Vauhti on hyytynyt rännin puristuksessa 7-8 solmuun, ja taisipa laiva tämän luotsauksen päätteeksi istahtaa kiinni Isokarin kohdalle. Jäänmurtajaa tarvittiin.