Tähän mennessä tällä viikolla…

Kestää taas, ennen kuin tajuaa olevansa töissä. Sata asiaa on tekemättä, ja yrittää tehdä vähän jokaista, mutta mitään ei saa oikein kunnolla tehtyä? Tuntuuko tutulta loman jälkeen?

Maanantaina aloitin työmatkan junatestauksen merkeissä. Eläköön juna -sivustolla voi käydä lukemassa kokemuksia. Niin minun kuin muidenkin vapaamatkustajien. Todella mukava mahdollisuus, kiitokset valtiolliselle rautatieyhtiölle! Meidän työpoppoo se esiintyy mediassa muutenkin, sillä Tekniikan Maailma julkaisi uusimmassa numerossa hienosti kirjoitetun jutun luotsauksesta. Yleensä alaltamme kirjoitetut lehtijutut ovat täynnä asiavirheitä, mutta ei tämä. Hienoa, että löytyy vielä tasokasta journalismia! Olisi muuten kiva tietää, ovatko muistakin ammateista kirjoitetut lehtijutut samanlaista puppua kuin merenkulun jutut ovat yleensä?

Ammoniakilta tuoksahtava vanha rouva.
Keulapotkuri tulossa.

Eikö heti iskenyt yölaiva?! Kahdelta. Donnerwetter. Sitten luotsailin vähän kaasutankkeria. Oikein kahden hinaajan keikka, mikä on mukavaa vaihtelua. Hinaajien kanssa touhuamisessa on jo niin paljon muuttujia pelissä, että yksikään laiturointi ei ole samanlainen. Eipä sillä, täkäläiset hinaajaukkelit ovat kyllä rautaisia ammattilaisia. Ihan niin kuin luotsitkin, kröhöm…

Päädyin Isokariin päiväksi ja sain tehtyä ison kasan toimistohommia maisemakonttorissa. Ehtipä vielä kierrellä puoli saarta ja kuvailla keväisen luonnon ihmeitä. Riskilät, haahkat, joutsenet ja kotka pitivät lentonäytöksiä. Sen verran kypsynyt olen loitolla pysyviin siivekkäisiin, etten niitä edes yritä kuvailla. Turha tulla tänne kaartelemaan, ette pääse interwebbiin ainakaan meikäläisen toimesta. Kuvaillaan mielummin ruostuneita pultteja ja lahoja puuesineitä. Ne eivät ainakaan lentele karkuun, kun ei edes tuule.