Selailin Nettivenettä, mitä ei pitäisi tehdä, koska se joko tulee todella kalliiksi, tai sitten saa muuten vaan armottoman venekuumeen. Huomasin, että lähistöllä oli myynnissä optimistijolla. Se kylpyamme, josta kasvaa kovan luokan purjehtijoita, koska ulkomuodostaan huolimatta se opettaa lähes kaiken, jota purjehduksessa tarvitaan.

No ei siinä mennyt tuntia kauempaa, kun sinapinvärinen kaukalo oli vaihtanut omistajaa. Myyjä lupasi vieläpä toimittaa sen illansuussa (7-vuotias asetti sen kaupan ehdoksi). Lapset kantoivat tien viereen jakkarat, joista pystyi vahtimaan, josko odotettu kuljetus jo saapuisi. Saapuihan se, tosin tuuli oli jo illaksi tyyntynyt, mutta se ei ollut vesille lähdön este. Jokainen jollaillut tietää, että peräsintä vemputtamalla pääsee yllättävän kovaa.

Tänään tein sitten ihmiskokeen. Viritin purjeen ja systeemit ja pidin viiden minuutin briefingin, josta kuunneltiin ehkä vajaa kaksi, ja tönäisin kakarat pelastusliiveissä vesille. Seurasi alkuhässäkkää ja vahinkojiippejä. Pikku hiljaa hässäkkä alkoi muistuttaa purjehtimista. Lapset ovat taitavia keksimään asioita, jos siihen antaa mahdollisuuden.

Purjehtiminen on lapsille muutakin kuin vain mennään veneeseen ja purjehditaan. On ihan oma vene, jolla saa mennä mihin haluaa (näköpiirissä). Se on samaa vapaudentunnetta, mitä purjehdus aikuisille antaa. Kyllä se Mårtenssonin Lasse oli ihan oikeassa.

Posted with Blogsy