Olen parasta aikaa ensimmäistä kertaa kosketuksissa amerikkalaisuuteen muuten kuin elokuvien välityksellä. Muutamissa kohdissa erovaisuuksia löytyy suomalaisuuteen verrattuna.

En ollut ehtinyt vielä koko mantereelle, kun olin kuullut 27 kertaa ”Thank you for choosing American Airlines. Thank you for flying with us.” Sama meno jatkuu missä vain ikinä liikkuu. Kaikessa kiitetään ja huomioidaan. Ja esitellään. Suomessa ei tuntuisi luontevalta esitellä Väiskiä, joka on tänään teidän lihakauppiaanne, tai Jormaa, joka toimii tänään teidän bussikuskinanne. Kiitos, että valitsitte Pekolan liikenteen. Valinnan mahdollisuutta ei tosin välttämättä ollut.

Alussa se tuntuu aivan pöljältä. Kun leikkiin pääsee mukaan, niin mikäs siinä. Siitähän tulee hyvälle tuulelle, että joku huomioi ja on kohtelias. Tekee itsekin mieli olla kohtelias. Positiivisuuden kierre. Pakko keksiä itse vielä isompi superlatiivi. Verbaalinen ylistysmiekkailu vaatekaupan myyjän kanssa. Joka tosin rutiinilla voittaa perusnegatiivisen skandinaavin.

”Tänkjuu SOU mats!”

”You're MOST welcome!”

Bäng, kanveesissa ollaan 6-0.

Posted with Blogsy

Jokainen reissu alkaa jostakin. Voisi sanoa, että jo matkan suunnittelusta. Meillä se meni tällä kertaa meille tyypilliseen tapaan suunnilleen näin.

Lento varattiin jo hyvissä ajoin heinäkuussa, koska google tiesi, että lentomatkat ovat halvimmillaan 60 päivää ennen matkaa. Se pitää oikesti varmaan paikkansa. Majoituksen kanssa ei turhia stressattu.

– ”Haluaksä olla jossain hotellissa?”

-”En.”

-”En mäkään.”

Siis kämppää etsimään. Hyvissä ajoin sellainen löytyikin. Vieläpä Manhattanilta. Jossain vaiheessa järjestellessä alkoi tuntua siltä, että kaikki ei ole välttämättä ihan niin hienosti tämän kyseisen asunnon kanssa. Satuin katselemaan viikkoa ennen reissua vielä asunnon vuokrausilmoitusta sivustolta, jolla sitä markkinoitiin. Edellinen vuokralainen valitteli purevista hämähäkeistä ja kämpässä juoksentelevista torakoista. Torakoita on nyt ulkomailla kaikkialla, ei siinä mitään, mutta jotenkin kyseinen arvio oli viimeinen niitti, ja peruimme koko homman.

Viikko aikaa reissuun, ja majoituksesta ei tietoakaan. New Yorkin kohdalla ei onneksi ole pelkoa, että jäisi ilman asumusta. Uusi löytyikin parin päivän etsiskelyn jälkeen, tällä kertaa Brooklynistä. Kohtuuhintaan vielä. Hinta ei ollut se pääasia verrattuna hotelliin, vaan se, että majoittumalla paikallisesti pääsee vähän lähemmäksi paikallisia, pois turistinähtävyyksien krääsäkauppiaiden tähtäimestä. Riskinä ja varjopuolena on tietty se, että ei ole mitään takeita siitä, että majoitus on sitä mitä luvattiin.

Meidän osalta riskinotto kannatti, voin sanoa jo tässä vaiheessa. Kaikki oli juuri niin kuin pitääkin, ja jetlagin suomalla pirteydellä oli ihan turvallinen fiilis lähteä viideltä aamulla tallustamaan läpi pimeiden kortteleiden kohti Brooklyn Bridgeä. Hienot kuvat mielessä tietysti.

Posted with Blogsy