Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 1 kommentti

Seisovaa ilmaa

Hikisennihkeän päivän jälkeen on melkein helpotus, kun pääsee yöksi merelle. Siellä on raikasta. Tulee ihan Afrikka-fiilis, kun lämpimän aiheuttama usva rajoittaa näkyvyyttä. Puuttuu vain palavan aasinp-kan ja autonrenkaiden nenää hivelevä tuoksu. Muuten on kuin River Gambian suistossa.

Nyt nukkumaan. Tervetuloa kuvien myötä kesäiseen luotsausmatkaan.

 

 

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 6 kommenttia

Puhelimen rawit, osa 1

Lupasin tilittää kuvauskokemuksistani Lumia 1020:lla. No nythän kävi niin kuin yleensä käy, eli yksi asia johtaa toiseen. Into piukassa hyökkäsin siirtämään puhelimen raw-kuvia Macille huomatakseni, että eihän se pirulainen tue moista tiedostomuotoa. Siis Aperture, jota olen käyttänyt.

Se oli viimeinen naula arkkuun, olen tuohon Apertureen kaivannut päivityksiä jo pitkän aikaa, mutta ei ole kuulunut. Muun muassa linssikorjausta ei siihen saa. Sen siitä saa, kun ratsastaa vaan menneiden vuosien hypetyksellä. Äänestin jaloillani ja siirryin Adoben tuotteisiin. Ainakin vuodeksi, sillä tilasin Adobe CC -pilvipalvelun vuodeksi hintaan 12 €/kk. Photarin ja Lightroomin viimeiset versiot ovat käytössä, ja 20 GB pilvitilaa. Kukapa olisi uskonut viisi vuotta sitten, että pilven myynti on ihan laillista.

Ja säätämään… Ihan kauheasti ei ole vielä ehtinyt, mutta pikkuisen pintaa raapineena voin sanoa, että pokkaria en enää osta. Päivänvalossa ainakin tulee tosi hyvää jälkeä monsterikameralla. Ja rawit kun pitää päällä, niin saa kaivettua jälkikäteen vaikka mitä, niin kuin alla olevasta valotuksellisesti haastavasta tilanteesta käy ilmi.

Ennen Photoshoppia
Jälkeen Photoshopin
Pokkariräpsy ulkosaaristossa

Ei Nikon kuitenkaan verkonpainoksi vielä jouda… Jo pelkästään se fiilis, kun ottaa sen kouraan, ja kuuntelee sulkimen laulua… Lisäksi puhelinkameraa on järkkäriin verrattuna armottoman hidasta käyttää.

Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille rauhaisaa vapunaikaa oheisen Photaripelleilyn myötä, joka puolestaan on Nikonilla kuvattu.

 

Kirjoitettu julkaissut Olli Taipale · 7 kommenttia

Riippuvuus kaiken maailman värkeistä

Sattuipa tänään harvinainen luotsaus. Perämies halusi ajella koko väylän ihan itse. Yleensä ei ketään moinen kiinnosta. Hyvä, kun seuraavat, mitä luotsi puuhailee.

Mikäs siinä, hyvä ilma, pieni laiva, päiväsaika. Mutta. Kertaakaan ei kaverin pää noussut elektronisen merikartan maagisesta otteesta. Oli isot ikkunat ihan turhaan, joista olisi nähnyt oikean maailman. Tuli vaan mieleen se reaktio, mitä olisi tapahtunut gps:n pudotessa…

Mietin siinä vahtiessani väylällä pysymistä, että niinhän tämä menee. Autossa navigaattori pölisee että ”kahdensadanmetrinjälkeenkiilaakaveriojaanjakäännyvasemmalle”. Sadan metrin jälkeen sama uudelleen. Ja vielä kerran. Ja mehän käännymme, vaikka siinä olisi maailman reuna edessä. Itsekin tulee netistä katsottua paljonko ulkona on lämmintä. Ja roikuttua webin armoilla muutenkin.

GPS-signaalista on tulossa hyvää vauhtia ihan yhtä tärkeä asia kuin sähköstä. Kohta kehoitetaan radiossa pysymään sisällä, kun signaalissa on häiriö.

Teinitkin jo tunnustavat riippuvuutensa älyvärkeistä. Se, jos mikä, on hälyttävää. Vastaiskuun siis: nyt aipädi pois räpylästä ja ulkoilemaan. Niin kuin minä (aasinsiltojen kruunaamaton kuningas) juuri tein. Jos lähellä on majakka, kävele vaikka sinne. Se muistuttaa merenkulusta ennen värkkejä ja vermeitä

Tarina kuvan takana: Puhelin vaihtui Lumia 1020:een ja ”hirviökameraan”, jolla tämä on otettu. Kenttätestit alkaneet. Mielenkiinnolla odotan rawien käsittelyä. Mitähän kaikkea kuvista saa kaivettua? Raportteja siitä lähitulevaisuudessa.