Yö väylällä

Työnantajamme ja Työterveyslaitos ovat päättäneet yksissä tuumin selvittää yötyön uhkat ja mahdollisuudet, ja meistä vapaaehtoiset osallistuvat tutkimukseen, joka kantaa nimeä ”Yö väylällä”. Tavoitteena on tukea työssäjaksamista ja saada yötyöstä tietoa, jota ei vielä ole. Tutkimukseen kuuluu muun muassa kenttämittauksia, joissa koitetaan pysyä hereillä työpaikalla erilaisia antureita kehoon kiinnitettynä. Saa nähdä, onko se helpompaa kuin koittaa pysyä hereillä ilman antureita. Mikä on muuten tosi hankalaa, olen sitä tässä parina viime yönä yrittänyt. Lisäksi pidämme unipäiväkirjaa ja kirjaamme ylös juotujen kahvikuppien määrän. Toivotaan, että on riittävän paksu vihko sitä varten.

 

Otan varaslähdön tutkimukseen ja kirjaan kokemukseni ylös. Minun viime yöni väylällä, jonka aikana join seitsemän kuppia kahvia, meni näin:

 

22.12 Komppaniassa herätys! Edellisen valvotun yön jälkeen vedettyjen hajanaisten päivätirsojen jälkeen on aika lähteä kohti uuden yön haasteita. Tehtävänä luotsaus Isokari-eteläinen Airisto, 47 NM, arvioitu saapumisaika perille 02.30

00.40 Superkuu möllöttää taivaalla. Kolmas kahvikuppi menossa. Kerrotaan merimiesjuttuja kipparin kanssa. Laivan musta runko tekee hienon silhuetin kuunvaloa vasten. Mikko Kuustonen laulaa osuvasti elokuun öistä radiossa, vaikka onkin jo syyskuu. Toisaalta yöllä on ihan mukavaa siihen asti, kun alkaa painostaa kunnolla.

 

Tässä Nokian versio samasta asiasta, edellinen otettu Nikonilla. Ensimmäinen tutkakuvasta paikan tunnistava palkitaan Miehet leidareilla – luotsaustoiminta Saaristomerellä 1696-1996 -kirjalla. Ohjauskirjan omaavat luotsit ja vts-operaattorit eivät saa osallistua. Ehdotukset kommenttikenttään.

02.40 Ankkuripaikalla. Pakki päälle, jotta kaikki herää ja kuokka pohjaan. Tutkijat: silmä luppaa jo pahasti. Jos anturit olisivat kiinnitetty, ne havaisisivat enää vähän elonmerkkejä. Yö, rutiinisuoritus, univelkaa pohjalla, vaaran merkit on syytä tiedostaa. Englanninkielinen termi kuuluu ”fatigue”. Mental and physical weakness.

03.31 Eikä siinä vielä kaikki. Bonustehtävä. Pitää löytää vielä kotiin nousseesta sumusta huolimatta.

 

03.40 No jo. Löytyihän se, kun haettiin. Kiinnitetty Lillmälössä. Voi kun olisi tullut jalusta mukaan, niin olisi saanut sumuisesta kuutamosta hienoja kuvia. Ihan niin paljoa ei väsytä, etteikö jaksaisi vähän kuvata.

03.47 Golf kiitää yössä hirviä, peltipoliiseja ja muita metsän petoja uhmaten. Väsyttää ja aseman jääkaapissa ei ole kuin valo. Pakko koukata vielä abc:n kautta. Kymmentä yli viisi asemalla. Punkkaan pikimmiten, unta ei tarvitse odotella.

Herään yhdentoista maissa. Aika tasan kahdentoista tunnin syklissä saatiin työpäivä ja nukkuminen hoidettua. Ensi yönä ei näyttäisi olevan laivaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

 

 

Veneilykaudesta

Koska maisemat näyttävät tältä, on veneilykausi alkanut. Minäkin kävin tänään veneilemässä 585 jalkaisella. Koska olin nähtävästi hankkinut säästöluokan piletin risteilylle, sain paikan, josta näkyvyys oli hieman rajoitettu. Ihan käsittämättömän häiritsevää tuijotella mokomaa tolppaa.

Toistan itseäni kuin Esko Riihelä Liikenneradiossa männä vuosina konsanaan, mutta yrittäkää kestää. Tolpan takana pohtiessa tuli veneilykausi mieleen. Ja katveeseen jäävät veneet erityisesti. Näin pienten lasten isänä olisi ihan hirveää jyrätä lomaileva lapsiperhe alleen, joten kaino pyyntö jättää laivojen keulanedustat vapaaksi on alkavan kauden kunniaksi paikallaan. Ei nyt mitään väistämissääntöjuttuja, eikä purjelaivojen oikeuksia, mutta niin se vaan toimii paremmin. Edes toinen tietää, mitä toinen on tekemässä (laivat eivät esim. kryssi (enää nykyään) ja ne ovat menossa satamiin tai ulos sieltä (ei Borstöseen tai Jurmoon).

Varsinkin, jos yläkuvan kaltaista roinaa on laivan kannella, on huomaamattomaksi joutumisen vaara suuri, vaikka sieltä yritetäänkin kuikistella tarkasti, pylväiden välistä. Helposti jää satoja metrejä pimeää aluetta keulan eteen.

Hyvää kesää ja veneilykautta. Pysytään ehjinä ja ajellaan turvallisesti ja käydään vaikka Hannalla kahvilla.