Seisovaa ilmaa

Hikisennihkeän päivän jälkeen on melkein helpotus, kun pääsee yöksi merelle. Siellä on raikasta. Tulee ihan Afrikka-fiilis, kun lämpimän aiheuttama usva rajoittaa näkyvyyttä. Puuttuu vain palavan aasinp-kan ja autonrenkaiden nenää hivelevä tuoksu. Muuten on kuin River Gambian suistossa.

Nyt nukkumaan. Tervetuloa kuvien myötä kesäiseen luotsausmatkaan.

 

 

 

Ootko saaristossa käyny?

-Ootko muuten saaristossa millon käyny?

Saaristossa on kivaa, kun siellä uiskentelee siljalinejä, jotka uteliaana tulevat kurkistelemaan, että kuka kulkee ja missä. Ainoa, että niitä on niin paljon, että ei kohta sekaan mahdu ja kalat ne vievät verkoista.

Yö saaristossa se vasta jännä onkin, siitä on laulanut Eija Meriläkin ja ehkä Anneli Saaristo itse, mutta en ole varma. Yöllä voi ihailla kaunista tähtitaivasta ja jykeviä majakoita, tai vaikka molempia, jos siinä kolmen pintaan sattuu olemaan hereillä.

Ja voihan niitä majakoita ihailla päivälläkin, jos ei yöllä jaksa valvoa. Tähtitaivas näkyy silloin heikonlaisesti, mutta onhan sitä taivaalla muutakin, niin kuin lentokoneita vaikka.

Tarkkana pitää saaristossa olla kyllä, ja katsella vähän merelle. Ei sitä ikinä tiedä, minkälaista kulkijaa sieltä on tulossa ja missä aikeissa.

Voi tulla vaikka näitä oransseja veneitä, mutta niissäpä sitä vasta on mukavaa porukkaa. Vaikka puhuvatkin välillä outoja ja öiseen aikaan kulkevat.

Että sitä vaan, että kohta se alkaa paras aika käydä saaristossa, jos et ole käynyt. Ja vaikka olisitkin.