Jälleen yksi nukkumisen kannalta todella pilalle mennyt yö (nukuin 02.30-03.40) sai minut elämän suurien kysymysten äärelle. Mietin nimittäin, että mikähän siinä on, kun auringonnousun molemmin puolin alkaa väsyttää niin, ettei tolpillaan meinaa pysyä. Eikä nahkajakkarassa uskalla ainakaan istua.

Onko se joku evoluution keksimä keino alleviivata aikaisten herätysten raadollisuutta? Vai liittyneekö ties mihin muihin luolamiesajan jäänteisiin, jotka seuraavat mukana nykyimmeisen geeniperimässä? Ei yövalvomisissa mitään vikaa olisi, jos sillä lailla tasaisesti väsyttelisi pitkin yötä. Mutta ei kun puoli tuntia ennen auringonnousua PAM, ja öögat meinaa painua boseen väkisin.

Miten sinä yötyöläinen pysyt valveilla? Itselläni on tapana syödä yön aikana tasaisesti hedelmiä ja pähkinöitä. Eihän se mitään auta, mutta kuulostaa terveelliseltä. Lisäksi pidän fyysisestä kunnostani huolta. Olen huomannut, että jaksaa paremmin, kun on harrastanut liikuntaa.

Se väsytys menee muuten yhdellä taikatempulla ohi. Sen nimi on kunnon aamiainen. Eläköön ruotsalainen vieraanvaraisuus! Olisin hejaamassa Kallelle ja Silvialle, mutta kun pitää taas kohta lähteä yön selkään…